Kuinka välttää sisällissota?
Pakolaiskriisi on yhä voimakkaammin jakanut ihmiset kahteen vastakkaiseen ryhmään, jotka eivät kykene tai edes yritä ymmärtää toisiaan. Tämä vastakkainasettelu ilmenee mm. vihaisina some-kirjoituksina, kaverilistalta poistamisina, vastapuolen edesottamuksilla mehustelevina viharyhminä ja äärimmillään väkivaltaisina yhteenottoina kaduilla.
Mistä johtuu ihmisen päätyminen joko sallivaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattavien, tyypillisesti vasemmistolaisten “suvakkien” tai sellaista politiikkaa vastustavien oikeistolaisten “rajakkien” leiriin?
Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt esittää kirjassaan The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion (2012), että jako poliittisiin leireihin johtuu eroista ihmisten sisäsyntyisissä moraalisissa perustunteissa. (Moralfoundations.org, Wikipedia: Moral foundations theory)
Haidtin mukaan moraaliset reaktiot syntyvät intuitiolla, ja vasta sen jälkeen alkaa älyllinen prosessi, jolla keksitään perustelut omalle tuntemukselle.
Haidt jaottelee moraaliset perustunteet kuuteen osa-alueeseen:
- huolenpito
- reiluus (yhteisten sääntöjen noudattaminen)
- uskollisuus omalle joukolle
- auktoriteettien kunnioitus
- pyhyys/puhtaus (esim. “avioliitto on miehen ja naisen välinen asia” tai “sisarukset eivät saa harrastaa keskenään seksiä”)
- vapaus.
Haidtin mukaan oikeistolaiset pitävät usein vasemmistolaisia “hyväuskoisina hölmöinä”, mutta pohjimmiltaan hyvinä ihmisiä. Vasemmistolaisen silmissä puolestaan oikeistolaisuus näyttäytyy suoranaisena pahuutena, itsekkyytenä ja piittaamattomuutena. Tämä johtuu Haidtin mukaan siitä, että oikeistolaiset kokevat moraalisia perustunteita tasaisemmin kaikilta osa-alueilta ja siten kykenevät ymmärtämään niitä. Vasemmistolaisten tuntemukset taas painottuvat huolenpitoon.
Vasemmistolaisten ja oikeistolaisten lisäksi on tunnistettavissa vielä kolmas ryhmä: libertaarit. Libertaareille tärkein arvo yhteiskunnallisissa asioissa on vapaus —jokainen tehköön elämällään ja omaisuudellaan mitä haluaa, kunhan ei loukkaa toisten vastaavaa vapautta.
Mitä tällä tiedolla sitten voidaan tehdä? Ainakin vaikuttaisi siltä, että erilaisia tunnereaktioita kokevien ryhmien on hyvin vaikea saavuttaa yhteisymmärrystä keskustelun kautta. Sovintoon ei päästä myöskään vastapuolta marginalisoimalla ja panettelemalla — se vain kärjistää tilannetta ja saa ihmiset kerääntymään entistä tiukemmin oman jenginsä lipun ympärille. Kuinka välttää väkivallan eskaloituminen seuraavan pakolais- tai talouskriisin koittaessa?
Poliittisissa keskusteluissa erimielisyydet kärjistyvät, koska politiikka on pohjimmiltaan sotaa. Äänestetään siitä, kenen arvojen mukaisesti kaikki pakotetaan toimimaan. Politiikassa on kyse siitä, kuka saa valtasormuksen — kenen yhteiskunnallisen vision rakennuspalikaksi sinut pakotetaan. Viime kädessä aseistetut miehet pitävät huolta siitä, että kansalaiset noudattavat valtaan äänestettyjen poliitikkojen keksimiä lakeja.
Jokaisen rauhaa haluavan ihmisen pitäisi toimia kuten libertaarit: lakata pakottamasta omia arvovalintojaan muille. Arvovalintojen pakottamista on mm. maahanmuuton kustannuksien tai kehitysavun maksattaminen veronmaksajilla, Yle-vero, huumeiden kieltolaki, samaa sukupuolta olevien avioliittojen kieltäminen ja lukemattomat muut poliittiset päätökset.
Voit edelleen olla vasemmistolainen tai oikeistolainen, kunhan jätät eri mieltä olevat rauhaan. Vasta sen jälkeen kannattaa keskittyä polttopullojen heittelijöiden tai katutappelijoiden kauhisteluun — hekin vain toteuttavat omaa visiotaan toisten kustannuksella.
Ei ehkä ole poliittisesti realistista odottaa rauhanomaista ratkaisua, jossa ihmiset luopuisivat valtasormuksen tavoittelusta ja antaisivat jokaisen tehdä arvovalintansa itse. Todennäköisemmin kriisejä tulee lisää, “suvakkien” ja “rajakkien” vastakkainasettelu voimistuu ja väkivalta eskaloituu — toivottavasti ei sisällissodaksi asti. Tavallisen rauhanomaisen ihmisen kannattanee vältellä vaarallisia paikkoja ja toivoa, että kriisin ja romahduksen seurauksena syntyy ennemmin uusi Viro kuin uusi Irak.
